Ulkona tuuli myllää jo lupaavasti, joten tässä vaiheessa on parempi käpertyä ja suojautua talven otteelta. Sitkeähkö kurkkukarheus on antanut hellittämisen merkkejä, eikä yskän mukanakaan tule enää keuhkonkappaleita ulkoilmaan. Olen siis uskaltautunut lenkille kevyellä tatsilla varovasti tarkkaillen. Aamulla kävin saappaat jalassa suunnistelemassa ja oli ihan mukavata.
Tänään kun heräilin, oli tilanne vahvasti päällä, koska jälleen kerran oli vedet poikki. Hanasta kuului vain, notta 'njet' ja sillä sapeli. Voitte kuvitella mitä se tarkoittaa, kun asunnossa majailee kolme lasta, joista yksi on erittäin vahvasti sinappikoneelle sukua. Ja koska nykyihmisenä ei tule varauduttua tuollaisiin tilanteisiin mitenkään, oli aamupalalla tarjolla vissyä kahvin ja puuron sijaan. Hampaiden pesutkin kokivat kovan kohtalon, vessahädästä en nyt viitsi mitään puhellakaan... Edellä mainittu ärtymys kirvoitti päivän aikana melko napakoihin huomioihin, joista yhden bongasin aamun lehdestä. Mutta koska nyt on aika mennä taas laulelemaan punaisesta ja mustasta autosta sekä liukkaasta koirasta seikkailuineen kaupungissa, jää yhteiskunnalliset vuodatukset tuonnemmaksi. Tätä se elämäntilanne teettää, nii-in... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti