Viime viikko vierähti vaihtelevissa viiliksissä. Ajatushan oli starttailla toisella isyyslomaviikolla muikeat treenailut eli alkaa legendaarinen ens kauel -uhoaminen heti marraskuun alussa, jolloin kisakauden alkuun on vaatimattomasti useita kuukausia. Tyypillistä suomalaista siis. Treenejä toki tuli, mutta koko ajan vähän hatarilla tuntemuksilla, koska pikkuruisen flunssan jälkeen jäi kurkkuun kytemään epämääräinen kipuilu. Tämä ei varsinaisesti sotkenut harjoituksia, mutta tarkkana poikana tunsin, ettei ihan kaikki palaset olleet paikoillaan. Lopulta lauantaiaamuna alistuin kohtalooni ja aloin arvailemaan sitä tuttua, mutta inhottavaa vierasta. Kymmeneltä olinkin jo kunnanlääkärin oven takana estämässä muiden potilaiden pääsyn päivystykseen ja pyysin lekuria kurkkaamaan korvaan. Ja siellähän se köllötteli välikorvan tulehdus, meikäläisen vitsaus, jolle ei tunnu mahtavan mitään. Purkki Amorionia kouraan ja matkaan. Tällä kertaa olo muuttui melko lailla laakista, kun olin popsinut kaksi pilleriä. Kurkkutuntemukset katosivat ja muutenkin olo petraantui. Toki olisin voinut mennä sinne vastaanotolle jo neljä päivää aiemmin...
Lauantai kuluikin sitten vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkeissä. Upseerikerhomme 70-vuotisjuhlistukset oli jaettu kahteen osaan, ja ensimmäisessä tuurissa tuli kuunneltua puheita noin 90 minuuuttia. Juhlan päätteeksi lyötiin sitten juhlahylsy kouraan kiitoksena maanpuolustuksen hyväksi tehdystä työstä, tälläkin kertaa urheilun saralla. Suunnistajalle tuollainen hylsy on kieltämättä jopa hiukan irvokas palkinto, mutta otetaan ilolla ja riemulla vastaan. Kun vaan keksisi, mihin tuollaisen 30 senttisen tötterön laittaisi, jotta se olisi mahdollisimman vähän huomiota herättävä.
Illalla jatkoinkin sitten kymmenvuotista perinnettäni laulamalla Sotilaspoikaa iltajuhlassa. Vanha soittokunta oli vaihtunut Big Bandiin ja tempo oli aavistuksen laiskahkoa ollakseen sotilasmusiikkia. Yleisö seisoi metrin päässä, ole siinä sitten rennon luottavainen, kun parfyymit ja minkkikaulukset kutittelee nenää. No, siitäkin selvittiin ja kotimatkalla läpipääsemätön lumipyry saatteli Clion uskomattomiin suorituksiin. Mainittakoon, että pösö poltteli taas viikolla pari polttimoa, joista toinen kärytti sitten myös pistokkeen. Otti pattiin.
Urheilullisesti ei ole siis mitään kerrottavaa, koska päätin ajaa koneen alas, että kuuri ehtii puraisemaan. Viikonloppuna olisi sitten kauden aloitusleiri Jämillä ja siellä voisi sitten laitella rukkaset taas kätösiin.
Topin blogitekstiä oli mielenkiintoista lueskella, itsellä riittää ymmärtämys asiaa kohtaan. Mutta eiköhän pesupaikka taas ampuile alas... Jos muuten joku haluaa tietää, kuinka pieni seura voi ja osaa tukea juniorihuippua, voin kertoa ihan omasta kokemuksesta toimivan mallin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti