Eväät on syöty

Pysyin kuulutuksissa tänäänkin. En suorituksieni, pronssisen rusketukseni tai arvontapalkintojen takia, vaan tämän kurjan blogin. Syy selvisi Pesupaikalta, jonne tämä oli sujautettu. Epäilen Stigin tekosiksi. Kuulutusporukalle Mike Routen johdolla kiitokset myös täältä, ihailtavasti jaksatte suoltaa eetteriin. Hyvä kuuluttajahan on varustettu asiantuntemuksella ja supliikilla sekä toffeen pehmeällä äänellä. Vaikka välillä meneekin levottoman dialogin puolelle. Ei vaan, täysi tunnustus! Kivaa on kuunnella.

Tänään tarjottiin latu, kuten arvata saattoi. Eilisen betonin päälle valoin vielä lekaharkot, jotta jalat pysyisivät tukevasti maassa MM-kisalipun ollessa jo lähes näpeissä. Meno oli alussa helpon tuntuista, mutta perhosille noustessa tossun kärki raapi valitettavan alhaalla. Onlinet näytti ensimmäiseen väliaikaan (7,5km, jossa Taivainen oli nopein 19:21 (!)) -17:15 eli aavistuksen olin tossulla jäänyt, koska meno oli kuitenkin ollut virheetöntä...

Korttini on valikoivaa mallia eikä kerta ollut ensimmäinen kun leimaus ei rekisteröitynyt. Tulkitsin kansakoulunopettajan matematiikalla, että aikani taitaa olla toiselta leimauskerralta.

Piristyin ekalla perhosella, kun sain näköpiirin Oman vetämän letkan, jossa oli myös 4min edellä lähtenyt Parkkisen Japi, jota en koskaan lopulta saanutkaan kiinni... Todellinen herpaantuminen tuli viimeistä kertaa keskusrastille tullessa, jossa vedin oikealle ja pöljäilin minuutin väärällä puolen kumparetta. Tässä luikahti Muukkonen (4 min perään) kuten myös Huovila (2 min perään) ohi.
Havaitsin vielä Huovilan selän ja ammuin perään rastille 16. Ensimmäisen harjanteen jälkeen linkki oli edelleen kiinni ja havaitsin vielä Muukkosenkin tulevan vastaan rastilla käyneenä. Tsaarin etsikkoaika napakkaan junaan edes hetkeksi kesti 35s, jona aikana Huovila katosi näköpiiristä ja ensimmäinen vilkaisuni karttaan ko. välillä ei juuri oljenkorsia antanut. Jatkoin hätäpäissäni eteenpäin, ja lopulta keräsin kamppeet häntä koipien välissä reilun minuutin pummin tehneenä. Kaksi kauden isointa virhettä peräkkäin, melko noloa toimintaa aikuiselta mieheltä. Se juna oli ja meni, minkä jälkeen alkoikin yksinäinen työ tuottaen kahdeksan minuuttia takkia Muukkoselle ko. pisteestä maaliin.



Meno tuntui yllättävän hyvältä, mutta sykkeet olivat vajonneet ja huomasin jaloista puutumisen merkkejä. Sinänsä koomista, että koitin tehdä töitä ja iskeä kuin suomenhevonen, mutta tulos oli täyttä tuhnua. Jalat eivät vain menneet kovempaa. Tuttu tunne tältä vuodelta, joten se siitä.

Sain kisapaikalla jo hyviä reenivinkkejä eräältä manserokin legendalta, mutta jätän silti viiden tunnin sauvakävelylenkin tältä illalta. Pyöräilen sen sijaan Nesteen kylmäkaapille ja katson mihin asti eväät huomenna riittävät. Käyrä on ollut vaarallisen laskeva ja arvat tuli raaputettua jo sunnuntaina. Tällä hetkellä tavoitteena on osallistujapalkinto, sillä huominen takaa-ajo yhteiskisasta taitaa huipentua taisteluun pysymisestä parinkympin joukossa. Enkä toisaalta muutenkaan luota legendan neuvoihin, koska hänellä ei ole henkilökohtaista yleisen sarjan SM-kultaa...;)

Paluumatkalla radio Suomi ylitti lopullisesti sietokykyni, koska ovat nyt päättäneet soitattaa jotain "Ilo tulvii" -renkutusta aina Tiiriön-Ojoisten liittymän kohdalla. Sai riittää ja löin soimaan Napnderin Hittirähinän, joka pelastaa aina päivän: "Ei se vielä retkuksi tee, jos vähän renttuillaan. Joka muuta väittää sille sanon terve vaan!"

Kiitokset hyvästä maastosta, kartasta ja radasta! Näitä lisää...:)