Jos eilen oli eväät syöty, niin tänään oli käärepaperitkin käytössä kun koitin vääntäytyä viivalle takaa-ajoa varten. Edellisenä iltana palautuminen ei käynnistynyt, vaikka kuinka nautin palautumisjuomaa. Iltalenkillä päätä särki ja raisun ukkosmyrskyn aikana harkitsin hetken siirtymistä pihalle x-asentoon, jos vaikka salama olisi iskenyt ja tuonut supervoimat. Näin ei arvatenkaan käynyt...
Aamulenkki oli jalkojen siirtelyä vuorotahtiin ja hetken luulin jo olevani Satakunnan lennoston alokkaiden aamulenkillä, vain sauvat puuttuivat. Kisapaikalla verryttely oli lähinnä muodollisuus ja karsinassa koitettiin olla niin vitsikkäitä että, vaikka tasan tarkkaan tiesin ettei tästä mitään tule. Tavoitteena oli vain välttää loppukiriin joutumista. Alku meni hyvin ja vasta neloselle rymytessäni Tinski ja Nopsa-Noponen ottivat puolen minuutin eron kiinni. Ennen viimeistä reitinvalintaa yritin jättäytyä letkan häntään, jotta saisin valita kahdesta reitistä sen toisen. Mutta mitä tekivätkään poijjaat: Noponen vasuriin ja Tinski oikealle. Masennuin ja otin Noposen valinnan. En vain päässyt polulle riittävän jyrkästi, vaan könysin siinä vieressä polun suuntaisesti Paajasen Onnin opeilla. Polulla olin alistuneesti helpottunut, ettei tuttua miestä enää kiusata.
Toiseksi viimeiselle tullessani leimalle iskikin kolmisen minuuttia takaa lähtenyt Pohjala. Hetken punnitsin pelimerkkejäni, jotka tuntuivat varsin kevyiltä. Yritin jurnutella tiheikön alas mahdollisimman hitaasti, jotta voimia olisi vielä finalsprinttiin. Olenhan kuitenkin 12,3 sekunnin satasen mies, ollut ainakin vuonna 1997... Viimeiselle tulimme eri reittejä ja vanhemman oikeudella sujautin kapulan 0.069 sekuntia edellä leimasimeen ja meinasin pudottaa koko lärpäkkeen kädestäni. En uskonut olevani niinkin nopea, että kalastin Rengon kisojen ainoan pohja-ajan loppusuoralta, enkä vieläkään hävinnyt loppukiriä ;)
Viikko oli mitä oli sunnuntain jälkeen ja käteen jäi aika pitkälti pelkkiä kaksi+vara kuponkeja. Syyt on jo analysoitu ja toimenpiteet on selvänä. Eli maanantaina käyn ostamassa vaa'an ja aloitan painon pudotuksen. Sitä verran kuivia kavereita näyttivät Anjalat ja Muukkoset olevan. Syksyllä hilaan itseni alle 70 kilon, jos ei muuten niin vaatteet päällä saunomalla SM-pitkää edeltävänä iltana. Ja sunnuntainen Bock saa vaihtua Perhekaljaan, Casillero del Diablo marjamehuun ja saunan jälkeinen keravalainen Novelleksi... Huippu-urheilu on täynnä uhrauksia, joilla on tunnetusti tuhoisa vaikutus.
Nyt kuitenkin hetki palautumista, sillä olen lihaksistoni kanssa syvällä kuin pohjaton kaivo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti