Rasvaisen elämän tulos: selkävaivainen marjanpoimija

Lahti-suunnistuksen loppuverryttelyssä aina noheva Sid Iivonen kommentoi ylävartaloni alasektorilla olleen hiukan ylimääräistä. Vaihdoimme kuulumiset opettajan työn väsyttävyydestä ja pitkästä kesälomasta, jonka aikana tulee vietettyä rasvaista elämää. Paidaton verryttelyni johtuu kesäisin puhtaasti heinäallergian aiheuttamasta infernaalisesta kutinasta hikisen suunnistuspaidan reagoidessa kaikenkarvaisiin timoteisiin. No, totuus pöhöttyneestä kehostani on kyllä myös omassa tietoisuudessani ja tällä viikolla asialle on saatettu toimenpiteitä. Olen nauttinut myrkkymaljoja neljäsosan normaalista ja grillannutkin vain kaksi kertaa...

Vaaka-issue odottaa seuraavaa maanantaita, koska viikolla on ollut kiirettä. Sunnuntain kisan jälkeen olo tuntui jokseenkin tukkoiselta (perjantaina olleella Eppujen keikalla 5000 ihmisen seassa sateessa lonnien ei ollut osuutta asiaan) ja päätin ajaa paperikoneet alas palauttelun merkeissä. Maanantaina läksi mustikkaan ja neljän tunnin kykkimisen jälkeen olin naarannut kasaan 15 litraa talvenvaraa. Arvatenkin seuraavana aamuna ojentautuminen oli sanoin kuvaamattoman ihqua... Eilen torstaina tein ensimmäisen kevyen lenkin ja valo tunnelissa ei paljastunutkaan junaksi, vaan helpottaneeksi olotilaksi. Tänään otankin jo rauhallisemmin, kun matka suuntaa Sulkavalle. Vaakalukeman julkistan maanantaina ennen tuntureille lähtöä ja siiten odotan mielenkiinnolla pitkän rasvanpolttolenkkien tulosta. Toki otan mukaan vähän marjamehua ja novellea, etten ihan kuihdu.

Enää en ihmettele sitäkään vähää suomalaisen futiksen tasoa, sillä viikko sitten eräässä Arvausliigan ottelussa selostaja analysoi kentällä olevan vastakkain kaksi liigan pelaavaa joukkuetta... Mietipä sitä niin.