Järjestäjien nettisivuilta:
"Tampereen Pyrinnön Timo Saarinen varmaankin hyötyi ”kotimaastoista”: - Maasto oli tuttua, ihan kuin omasta olohuoneesta olisi ulos katsellut. Valkeakoskelta lähtöisin oleva Pyrinnön mies on aina ollut ja tulee varmaankin aina olemaan todella kova Hämeen maastoissa, mutta muutoin viimeinen harppaus aivan valtakunnan terävimpään kärkeen on vielä toistaiseksi ottamatta."
Epäilemättä. Tai toisaalta:
"Mietsen tuloslistassa oli enemmän yllätyksiä. Niiltä miehiltä joilta MM-kisoissa odotetaan menestystä, Salmi kaipaa jatkossa ”terävämpää otetta”. Hän näki toki positiivisena että kärjestä löytyy uusia ”nuoria” miehiä. Onko Timo Saarinen, 29, siis edelleen myös nuori?- No ainakin nuori mieleltään, Salmi veisteli."
Ehkä. No, mietset on mietsiä.
Eilisen kisan tiimellyksestä löysin vajaan minuutin parannettavaa, mutta näissä maastoissa nappiranin tekeminen on mielestäni haaveiden asteella. Hämeessä on niin paljon kaikennäköistä arvoitusta metsät täynnä (kivien ja risujen lisäksi), ettei pieniltä kolahduksilta voi välttyä. Itse tyrin kasille alokasmaisesti vasemmalla olleelle nenälle, vaikka olinkin tulossa aivan oikein. Onnettomasti lippu vilahti ja rinteessä olleet kivet (jotka kotona monokkeli silmässä paljastuivat ympyrän alla olleeksi kolmioksi) ohjasivat toiminnan väärille urille. Turha 20 sekuntia selkään.
Rastille 12 koitin löytää juostavaa pohjaa ja valuin hissun kissun vasemmalle joutuen soistuvan jatkona olleelle vihreälle, jonka jotenkin vielä samaistin soistuvaksi. Tä? Taas meni melkein 20 s.
Viimeinen ajanhukkaus tuli välille 16-17, jossa jotenkin ajautusisin vasemmalle, osin tarkoitushakuisesti. Syystä, jota tiedä en... Rastille tullessa meinasi usko loppua, kun kumpare ei oikein vastannut odotuksiani, + 15s.
Mutta pirun hyvä juoksu, selvä se! Nyt odotan vesi kielellä sprinttejä, joissa ominaisuuteni puhkeavat kukkaan ja olen valmiina alistamaan. Tä? Naureskelin etukäteen, että tuskin sitten vuoden 1996 tulee näin vähän kilometrejä rastiviikolla, ollaanhan sitä sentään miesten pääsarjassa. Voi morjes, sanois Lammikko.
Tänään kävin verrylenkillä ammattilaisen ottein ja askel suorastaan lensi tihkusateessa ensimmäisen 25 minuuttia. Uskoin syyksi edellisen päivän nohevan feeliksen sekä illan 56,8 ml/kg/min keravalaisen. Puolen tunnin kohdalle lentoi loppui ja sitten raahustin kotiin vettymystä täynnä. Huomenna uudestaan!
Ai niin, kadotettu nopeus on palannut: eilisellä loppusuoralla vedin 116 m 13 sekuntiin, kyseisellä vauhdilla olisi Kimpisen eliittikisoissa otettu naisten satasella hopiaa. Ja niillä oli hirveä takatuuli...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti