sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Yön timot

Se oli siinä, kauden viimeinen arvokisa. Pääsin kotiin puoli tuntia sitten ja kävin suihkussa. Oli aika reissu, keli oli karmea. Kylmä iski melkoisen valehtelematta. Föhrin kanssa lotkoteltiin menemään, tiedä sitten oliko lopulta hyötyä, ainakaan minulle. Toisaalta saati Vöörillekään.

Joka tapauksessa viides sija oli jotain jatkumoa yömaineelleni, ansaittua tai ansaitsematonta. Sen voi jokainen itse tulkita ja päättää. Keli kyllä aavistuksenomaisesti kellisti miehen, sillä toisella puolikkaalla en vain yksinkertaisesti nähnyt kartasta riittävän hyvin ja alkoi tökkimään. Esalle iso hatunnosto, vaikka toisaalta viime vuoden kisan ja karsinnan jälkeen ei ollut mikään yllätys. Silti harmitti tokavikalla tajuta tulleensa ajetuksi kiinni.

Nyt lienee aika mennä nukkumaan sateisen paluumatkan jälkeen. Jaromir puikotti kiitettävästi ja tuli laulettua värssy jos toinenkin, toisaalta se on sitä parasta hottia näillä reissuilla kun väsy hiipii auttamatta puseroon. Ei ole kyllä valkoisen miehen hommaa...
Analyysit myöhemmin tai toisaalta tuskin, jos vanhat merkit paikkansa pitää. Keskiviikkona on Pirkkalan koulujen kisat, siellä sitten.

Sataa... -Tsaari

2 kommenttia:

  1. Onnittelut hyvästä kauden päätöksestä ! Varmuutta löytyy. Martin sanoin "Tosi hyvältä näyttää ... sun keissi tää !"

    VastaaPoista
  2. Kiitosh! Mitalin menetys tosin kismittää ja martiksi sen voisi pukea: "Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?"

    Mutta purjeet auki ja seilorina eteenpäin. Tsemppiä Amstelin kesytykseen.

    VastaaPoista