Kun ajelin tänään leipätyöpaikalleni, oli viereisen elintarviketehtaan porteilla lakkovahteja tarkkailemassa, ettei kukaan vain tule tekemään lapsille nisua ja leipää. Oma lakkoni urheilupuolella sai eilen vahvaakin vahvempaa vahvistusta, kun tarkoitus oli tehdä kovavauhtinen juoksu Pyynikin tj-reitillä kokonaista puolikkaan kierroksen verran. Rikkuri sai sen minkä ansaitsi eli pitkän nenän ja pahan olon. Ei auttanut edes keskiviikon erinomainen selkä- ja niskakäsittely tutussa paikassa, vaan meno oli hapetonta, sykkeetöntä, tukkoista sekä kaikkea siltä väliltä. Sen enemmin juoksua analysoimatta voin heittää vertailuksi, että käyttämäni aika puolikkaaseen kierrokseen oli jotensakin kuukauden takaisen kahden kierroksen noteerauksen ensimmäinen rento väliaika. Siitä voi jokainen laskea jotain, jos kiinnostaa. Tuskin kiinnostaa.
Tästä ja viimeisen kolmen viikon tuntemuksista voin pedagogisilla voimavaroillani työstää yhtälön, joka kertoo miehen olevan aika syvällä suossa tällä hetkellä. Eli lakkoneuvottelut ovat täysin jumissa ja jo toiveikkaana nähty sovintoratkaisu viikonlopun setistä siirtyy. Sen kuuluisan nappulan painaminen kaksi viikkoa ennen kevään pääkisaa alkaa olla enemmän kuin lähellä ja se lyö turpaa turpeeseen aika tavalla. Armoitetut analyytikot ovat jo rivien välistä lukeneet ihan jotain muuta ja sijoittaneet vanhan yöketun isojen pyssyjen osuudelle. Jaa-a.
Enpä tiedä sitten niin. Lienee aika palata selailemaan päivyrin sivuja taaksepäin ja etsiä viisasten kiveä sieltä. Tai ehkä pikemminkin tyhmyyden kiveä. Saako muuten Pirkan hiihtoa vielä hiihtämättömäksi? Tä!? Pari äärimmäistä konstia on vielä kokeilematta, mutta en haluaisi joutua niiden valtaan. Ja onhan siellä sitten vielä se kaikkein kornein eli hankin työpisteelleni soittimen, johon laitan Vartiaisen soimaan katkeamatta kahden viikon ajan. Samaa biisiä. Sitä yhtä laulua soitatan. Sitä sitten kuuntelen ja kuuntelen. Yhtä laulua. Ei perketi!
Nyt kaivataan todellista valtakunnansovittelijaa ja pormestaria apuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti