Sprinttivalmistautuminen on paalussa ja kuuden päivän projekti itse H-hetkeä vaille valmis. Tottahan toki vedän tänään pienet hermoaukaisut ja liian kovan iltalenkin höystettynä loikilla, jotka vetävät pakarat jumiin kuten pesispeli aikanaan vuonna 2007.
Viikolla on kerätty pikkuisia nyppyjä ja periaatteella "kun matka lyhenee, niin vauhti kovenee" vetoloisia. Eilen oli viimoinen harjoitukseksi laskettava, kun toteutin huikean 3x1'/2' + 4x30"/1' sekä päälle ennalta suunnittelematon kolmen minuutin siipaisu yhdistyksen miesten myllätessä paikalle. Aijai, saapas nähdä menikö herkkyys. Kokonaisuudessaan kulku on viikon aikana vaihdellut kauheasta kamalaan eli itseluottamus on oleva huomenna rautaa.
Kävin ruokatunnilla hakemassa oikein evästä huomiseen välitilaan, johon totisesti toivon pääseväni. Pienellä kävelymatkalla tuli taas huomattua, kuinka vahvassa asemassa jalankulkija Suomessa on: heti hiirestä seuraava. Kaksi suojatietä oli ylitettävänä reitilläni sekä meno- että paluulipulla. Ja kolmasti olin jäädä auton alle, vaikka mielestäni noudatin sääntöjä aivan pedantin kohteliaasti. Sillä neljännellä ylityksellä en enää uskaltanut asettaa jalkaani alttiiksi, kun paikkaa lähestyi nuori nainen lautasen kokoiset aurinkolasit silmillä pikkupikku-Corsallaan, joka huusi tuskasta liian penellä vaihteella. Näin se vaan menee meillä, taas on Ruotsi askeleen edellä.
Toimistossa on viikon päivät ollut rontti 30 astetta lämpöä, joten kuumuus ei pitäisi huomenna olla ongelma. Eli geeliä tukkaan ja trendikamat niskaan, nähdään suunnistuskisoissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti