Valmistauduin kisaan huolella ja sovitin jopa ruokailuita jiiriin. Takana oli pari päivää suunnistustreenejä ensin kisavauhdilla ja sitten hissuksiin hämäläisen muikeissa maastoissa (Roominvuori ja Herama). Eli askel oli adaptoitu nylkkyjen maastoluokituksen omaavalle reitille, toisin sanoen yksi pieni nousu ja 34 metriä liejuista polkua, muutoin tarmakkia.
Ruokailujen osalta kävi käpy, kun koitin olla terveellinen vastoin normaaleita tottumuksiani. Ostin nimittäin välipalaksi kuitupitoisen jugurtin ja kivennäistä vettä. Normaalisti olen nauttinut kuidut maltaisen muodossa ja eilisen perusteella tulen toimimaan jatkossakin niin. Löi nimittäin sellaiset kurat mahaan kolmen nurkilla, että oli oksat pois. Töiden jälkeen torkuskelin kotona tunnin verran ja olin erittäin heränneen näköinen kisapaikalle tullessani, jopa enikinänuku-Lammikko pani asian merkille. Kolme visiittiä Kaupin posliinilla helppasi pikkaisen ja viivalle mars sortsit ojossa.
Reittinä oli epämääräinen 6,3 km neljänä lenkkinä. Ekalle varville ampaistiin varsin sähäkästi ja alkuperäinen taktiikkani seurailla kahenkilon Siikaluomaa mureni jonnin verran, koska en ihan uskaltautunut rynnistää letkaan. Toisella kiekalla alkoi jo tulla selkää vastaan ja lenkin lopussa ohitinkin Westerlundin eron Siikaluomaan pysyessä muuttumattomana. Meno tuntui yllättävän hyvältä ja jopa rennolta, siinä määrin kun se meikäläisen tapauksessa on mahdollista. Kolmas kiekka oli jo sopivaa yksin juoksemista, eikä ero kärkiporukkaan kasvanut. Viimoiselle lenkille lähtiessä kärki alkoi jakamaan mitaleita, mutta itse en saanut enää oikein iskettyä, sillä jalat alkoivat tuntumaan raskailta. Lopun jolkottelussa ero vähän kasvoi ja lopulta voittaja Syrjälälle takkiin tuli 46 sekuntia ja Siikaluomaankin 22 sekuntia. Sija oli lopulta seitsemäs ja joukkueista tuli hopeaa, olinhan toiseksi paras pyrintöläinen "juoksija". Kierrokset juoksin melko tarkkaan aikavälille 4.58-5.04, joista loppuajaksi muodostui 20.00.
Kotona olinkin sitten totaalisen kippurassa ja päätin, etten enää koske jugurtteihin. Aamulla oli selkäfileet jumissa, ja tämä koneella työstäminenhän sitä helpottaa.
Lopuksi vielä Mogulin pari ansiokasta fotoa illalta. Kiinnittäkääpä huomiota ylhäällä olevaan lantioon, hyvin pystylinjansa säilyttävään juoksuasentoon sekä ilmaa kauhovaan sisäkäteen... Voi veljet on kaukana oppikirjoista!
Edelliseen tekstiin liittyen tarkennan vielä suunnistusammattilaisuusaste -termiäni. Tarkoitin sillä enemmän suhtautumis-asenteellista ja ajankäytöllistä substanssia, en niinkään taloudellista. Kuka tällä hommalla nyt rahaa edes tekisikään. Hyvä jos lenkkarit tuloo ilmaiseksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti