Nyt menee vahvasti. Ulkona on siitinpölyä enemmän kuin tarpeeksi ja oireet kiusaavat taas pahemmin kuin moniin vuosiin. Ja sehän tuntuu olossa ja menossa. On sinällään melko turhauttavaa yrittää riipiä vauhtia askeleeseen, kun elimistö on täysin sekaisin ja järkyttynyt. Siinä kai suurin syyllinen myös Prisman totaaliseen tahdittomuuteen. Tiedän kyllä, ettei se sitä tyttömäistä virhettä poista mihinkään ja että sitä tulen kantamaan niskassani hamaan katkeraan loppuun asti.
Pettymys tuli huuhdottua aika nopeasti muille maille, etenkin kun perjantaina ja lauantaina työstin sisähommia. Perjantaina olin työn puolesta kouluttamassa Lopella ja lauantaina kuuluttajana aerobicin SM-kisoissa Valkeakoskella. Hiki tuli molemmissa, kun ulkona pöhisi + 26 astetta ja sisällä vähintään kymmenen enemmän. Eipähän tarttunut rusketusta pintaan. Sunnuntaiksi sain itseni raahattua Uudenmaan rastipäivien toiseen kisaan pikkaisen erikoispitkä ja Jukola mielessäni. Ajatus oli ottaa itseään niskasta kiinni suunnistuksellisesti ja köpsötellä hyvä suoritus fyysisestä vireestä välittämättä. Kaksi erehdystä:
1) Suunnistus oli ihan jorpakossa heti alkumetreiltä, osin kyllä siitä syystä, että 80% matkasta en tiennyt olinpaikkaani järin tarkasti, koska en vain ymmärtänyt karttaa. Se ei tarkoita, että kartta olisi ollut huono, mutta minä vain en hankalana ihmisenä ymmärtänyt sitä. Virheiden summa oli vielä suurempi kuin Prismassa, joten nyt on niskanahka todella ruvella siitä raapimisesta, mitä olen tehnyt yrityksissäni ottaa niskasta kiinni... Ei toimi ei.
2) OLIN UNOHTANUT ILMOITTAUTUA SM-ERIKOISPITKILLE!!!! Eli turha oli valmistautua. Verkkovihkon historiassa tämä käy nyt toista kertaa eli olin mielestäni laittanut nimeni listaan jo hyvissä ajoin , mutta nyt kun tarkisti ilmoittautumisia, ei nimeä löytynyt. Eikä myöskään sieltä verkkovihkosta. Ottaa pattiin aika rajusti, koska...
NYT JOUDUN OSALLISTUMAAN SM-SPRINTTIIN, JOS HALUAN EDES JONKUN ARVOKISAN JUOSTA ENNEN SYKSYÄ!!! Ja se ei ole mukava asia. Olen sprintin matalin mahdollinen ystävä, mutta olin varmuudeksi laittanut nimeni listaan, jos EM-valinta olisi tullut. No kun ei luonnollisestikaan tullut, niin huokaisin helpotuksesta ja aloin valmistautua erikoispitkään....
Arvokisoihin kun ei voi edes jälki-ilmoittautua, joten turha ruikuttaa.
Pitäisikö asettaa jokin tavoite? Olkoon vaikka se, että en tallo kukkaistutuksia tai juokse johonkin umpikujaan jossain ostarin takapihalla. Erikoispitkällä se olisi voinut olla suunnistuksesta nauttiminen ja jopa mitali. Voi samperi!
Ajattelin kertoa uutisen, mutta olitkin jo huomannut. Noo, multa puhkesi Ruutanassa kumi ja pitkä lenkki jäi 22 minuuttiin. Ehkä hyvä niin.
VastaaPoistaNo niin no... Toisaalta ollessani näin pöllyssä lienee melko sama mitä kisoja juoksentelen tai olen juoksentelemati. Mulla jäi pyöränulkoilutukset väliin, kun oli pakko mennä harjoittelemaan rinttiä.
VastaaPoista