On meriselitysten aika. Punakone sivusi kautta aikain parasta sijoitustaan ottamalla Tiomilasta neljännen paikan palkintolavan viimassa. Ja palkintohan kannatti: lätkä nahkanarulla ilman mitään. Rehellisyys perinee maan ja ainakin itse näin, että sijoitus oli melko tarkaan se mitä oli otettavissa. Tähdet olisivat olleet jo todella kohdillaan, mikäli varsinainen palkintopalli olisi joukkuettamme kutsunut.
Haluan ottaa kantaa ja sekoittaa oman lusikkani soppaan, jossa mausteena ovat olleet ulkomaalaiset suunnistajat joukkueissa. Punakohan oli hyvä esimerkki "muukalaislegioonasta", jota termiä itsekin käytin leikkisästi porukastamme joissakin yhteyksissä. Olen vanhan liiton mies siinä mielessä, että haluaisin nähdä vielä sen ajan, jolloin oman kylän pojat juoksevat oman kylän satavuotinen tunnus rinnassa ja ottavat mitalia kaulaan suurviesteissä. Sitä aikaa vaan ei enää tule. Pelin henki on kokenut haisevan muutoksensa viimeisen 15 vuoden aikana, ja lajin kansainvälistyminen on johtanyt väistämättömään. Samallahan se on ollut askel ammattimaisempaan suuntaan, mikä taas ei varsinaisesti ole pahasta. Suurviesteissäkin on kuitenkin kyse huippu-urheilusta siinä määrin, mitä se sienestyksessä ylipäätään on mahdollista. Ja huippu-urheilussa on tarkoitus menestyä eli tulokset ovat se ratkaiseva tekijä. Jos haluat menestyä, on joukkueen oltava nykyään pirun kova ja useimmiten lähes puoliksi koottu eri maiden maajoukkuemiehistä. Siksi en enää ymmärrä jeesustelua "suomalaisista" joukkueista ja siitä, että ulkomaalaiset vievät omilta kasvateilta tilaa. Jokaisella on mahdollisuus lyödä näytöt tiskiin ja harjoitella omalla tavallaan katsoen mihin se riittää. Tämä oli taas kärjistys, josta saan kuulla parkkijonojen tapaan vielä myöhemmin kesällä...
Tämän vuoden Pyrinnössä ykköseen tyrkyllä olevia miehiä oli yli 15. Loukkaantumisten ja vaivojen takia joukkeemme eli viimeiselle viikolle asti mullistuksissa: oli keppiä reidessä, narinaa akilleksessa, rutinaa nilkassa, painetta piriformiksessa jne. Näiden vääntöjen jälkeen kasatussa joukkueessamme oli lopulta viisi kotimaista ja viisi ulkomaista sonnia. Joukkue teki läpi yön harvinaisen tasaista työtä muutamalla loistojuoksulla ryyditettynä, minkä jälkeen katsoin ainakin itse voittaneemme oman sarjamme. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, sitä voi jokainen miettiä. Joukkueemmehan oli lopulta tällainen (luonnehdinnat ja asteet täysin tsaarinkaavalla laadittuina, korrelaatio totuuteen hatara):
1. Lala, 33-v. perheenisä Tsekistä, huippusatsauksen lopettanut täysipäivätyöläinen, 7 vuotta Pyrinnössä, EM-mitali taskussa viestistä, suunnistusammattilaisuusaste 69%.
2. Tsaari, 30-v. virkavapautettu kansankynttilä ja koululiikuntahörhö Pirkkalasta, epätasainen huippusatsaaja ja täysipäivätyöläinen, 5 vuotta Pyrinnössä, suunnistusammattilaisuusaste 89%.
3. Ema, 29-v. maanmittari jumalan armosta, aaltoileva satsari ja Haiharan Rapamahojen toiminnanjohtaja, täysipäivätyöläinen, Pyrinnössä n. 10 vuotta, suunnistusammattilaisuusaste 77%.
4. Flo, 19-v. opiskelija Veitsistä, todellinen suunnistusanalysaattori ja tulevaisuuden nimi, Pyrinnössä muutaman vuoden, suunnistusammattilaisuusaste 95%.
5. Hiekka, 24-v. opiskelija Hervannasta, ensimmäinen vuosi Pyrinnössä, suunnistusammattilaisuusaste 90%.
6. Leppis, 33-v. ylityöläinen Espoosta, perheenisä ja kevät 2010-satsari, ainakin 8 vuotta Pyrinnössä, suunnistusammattilaisuusaste 43%.
7. Jedla, 37-v. täysipäivätyöläinen Tsekistä, huippusatsaus loppunut jokunen vuosi sitten, MM-mitalisti viestistä, 7 vuotta Pyrinnössä, suunnistusammattilaisuusaste 72%.
8. Hamppi, 35-v. sotilas PV:n armosta, ei kaipaa esittelyjä, neljäs vuosi Pyrinnössä, suunnistusammattilaisuusaste 99%.
9. Denis, 29-v. opiskelija Karjalasta, kolmatta kautta Pyrinnössä, suunnistusammattilaisuusaste 94%.
10. Davo, 33-v. tietotekniikkatyöläinen lähes täysipäiväisesti, Slovakian bull, toinen kausi Pyrinnössä, suunnistusammatilaisuusaste 93%.
Hieno kisa, hieno reissu, hieno joukkue! Kiitos.
Ja sitten anteeksi. Nimittäin oma juoksuni ei ollut odotetunlainen. Olin pitkään kiinni neljännessä osuudessa, mutta viimoiset muutokset tiputtivat miehen kakkospätkälle tasaamaan mahdollista eroa. Nimenomaan...
Seuraavassa lyhyitä pomintoja siitä, miksi Kimmon tulos oli se mitä oli:
K-2: Lähtösija oli ehkä kuitenkin vähän alakanttiin mitä odotin tai toivoin. Otin alun rennosti ja oma ykkönen tuli sujuvasti. Kakkoselle päätin kiertää vasurista polkua. Alku tuli liian jyrkästi ja jouduin tekemään sivusiirtymää vasemmalle Dahlen perässä. Pikkupolulle käännyttäessä linssini irtosi ihan yhtäkkiä yllättäen. Ehdin saamaan kuraisen käteni alle ja siihenhän se tupsahti piilolinssi kuivumaan. Peräporukka pysähtyi hetkeksi, ennenkuin ilmeisesti ymmärsivät ettei Pyrinnön mies pysähtynyt suunnistusteknisistä syistä. Oman gepsin mukaan seisoin 52 sekuntia kun yritin työntää linssiä takaisin iirikseen. Olen sokea kuin myyrä ja ei ole hyvä juttu juosta ilman näkimiä pimeässä. Ja sitten lähdin lyömään aivan liian lujaa...
3-4: Yritin mennä suoraan lammen pohjoispäästä vihreät välttäen. Ei ollut kartoittaja ollut ihan ajan tasalla, sillä valkoinen oli totaalisen läpipääsemätöntä pajukkoa ja epätoivo oli vahvasti läsnä. Aikaa ja voimia kului turhaan.
4-5: Ajoin lopulta Dahlenin selän taas kiinni ja huokaisn hetken. Rastia lähestyessäni huomasin, että muut menevät omaan rastiini nähden liikaa oikealle. Suon reunassa olin kiinni, mutta keskellä ollut kumpare oli ympyrän alla ja sekosin. Vasurissa vilkahti heijastin ja käväisin siellä kiroilemassa.
8-9: Turhaa rynnimistä ja rastin ympäristö oli enemmän kuin epämääräinen aukkoineen ja kivineen. Koukun jälkeen ryminää leimasimella ja Taanis letkan kärkeen , voi prkl!
9-11: Taaniksen selkää edessä ja vauhti aivan liian kovaa, kun takana oli jo muutama turha rykimä. Ja taas yksi lisää...
11-12-13: Lipuille kiven ja kannon kiertoa, kun oli jemiksessä, letka tuli selkään joka kerta.
14-16: Tossu alkoi painaa ja rykiminen kostaa.
16-17: Vedin kohti omaa hajontaani ja 20m ennen lippua pikkusuolla valmistauduin jo leimaamaan edessä näkyvällä kummulla. Ei lippua!! Ja samanlaisia kumpuja edessä ja vasemmalla. Pieni kierros ja takaisin, katse siihen toiseen suuntaan, jossa letkan häntä häipyi taas rastilta.
17-M: Kohtuullisesti, mutta väsyneesti. Saattoi jopa harmittaa...
Ei ollut hyvä päivä, enkä vieläkään tykkää ruåtsalaisista kartoista. Se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti