Olihan päivä, tai oikeammin päivät. Tai oikeastaan edessä on vielä yksi päivä. Ei voi kuin päivitellä... Nuorten Jukolan kuuluttaminen oli ihan hauskaa. Risut voi heittää tänne. Muutamia nimivirheitä ja mokia tuli kuten aina. Ehkä myös into peitti muutaman kerran asian. Kaikki muu olikin sitten yhtä kuraa... Sen takia, että kolmen päivän treenit joutuivat tuhotuksi, ja se harmittaa kyllä todella. Tässä vaiheessa.
Mutta huomenna vielä leppoisat keskimatkan kuulutukset ja sitten takavasemmalle, ja lujaa. Tosin viikon päästä taas ääneen PirHin kansallisissa. Mutta se onkin jo ihan toinen juttu, sellainen leppoisan mukava, johon voi yhdistää vaikkapa treenin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti