Onko saunassa puita?

Tänään on se päivä, jota voin seurata tällä kertaa hymyillen. Nimittäin koulut alkoivat. Joinakin hetkinä tässä kesän korvilla on jopa harmittanut, ettei ole ollut sitä tuttua parin kuukauden lomaa. Mutta tämä päivä korvaa taas paljon, kun kansankynttilät rientävät ahjoihinsa kahlitsemaan lasten luovuutta. Itse voin esim. huomenna pyöräyttää aamulenkin hiukan myöhemmin tai käydä lounaan sijaan tekemässä kevyen päivätreenin. On se elämää se. No jaa, seuraavat viikot tulevat kyllä itselläkin olemaan työntäyteisiä juuri tuosta alkuperäisestä syystä johtuen. Joten se siitä.

Eilen oli ohjelmassa mäkivetoloisia pitkästä aikaa. Kodin nurkilta löytyy noin kolmen minuutin yhtämittainen eriasteisilla osuuksilla varustettu nousu, jossa korkeusero on noin 50m. Eilettäin lotkottelin kiihtyvästi, mutta maltillisesti, viisi nousua ja verryt siihen selkään. Tuntuma parani loppua kohden ja tunsin jotenkin jopa palautuneeni sunnuntain grillistä. Loppuverryttelyssä osui vastaan seuraava näky:

Pururadalla seisoi n. 14-vuotias tyttö puhelin korvalla ja joitakin kasveja kädessä. Hänen takanaan metsikön puolella kyykisteli ilmeisesti tytön äiti monistenippu kädessään. Mistähän oli kyse? Olen tosin nähnyt sellaisiakin versioita, jossa kokonaisuudesta puuttuu tämä tyttö ja näitä äitejä on saattanut olla useampiakin...

No siinähän sitä kootaan kesällä koulusta läksyksi tullutta kasviota, tuota jokaisen vanhemman ja isovanhemman kultaisinta koulumuistoa. Asiahan on nyt nykymaailman mukaan vain sillä tavalla muuttunut, että lasten sijaan kasveja keräävätkin heidän vanhempansa. Siinä sitä on mallia, kuinka tässä maailmassa pärjätään. Sitä sitten kylvää, mitä niittää. Vai kuinka se oli? Hei izit ja äizkät: HERÄTKÄÄ!! Kai te teette lastenne matikan läksytkin, ja sitten ope kehuu antaen tarran.

Jonkinlainen rappeuma tätä kansaa alkaa hiljalleen vaivata, kun katseli lehtiä maanantaina. Hätäkeskukseen eli siihen yksykskakkoseen soitellaan siitä, että jonkun moottorisaha pitää liian kovaa ääntä myrskytuhoja raivatessa. Tai kun täällä kaatui puu. Ai mihin? No, tohon puistoon... Ja sitten tämä porukka, joka soittaa, että on sähköt poikki. Epäilemättä on joo, niin on anopillakin ollut jo kohta kaksi viikkoa. Eivät ole soittaneet hätäkeskukseen, koska ei se ensihoitaja sitä johtoa sen paremmin korjaa... Tästä onkin hyvä perustella sitä eilistä perheenisän lausuntoa, että vanhempien mielestä puhelin on ykkösluokkalaiselle itse asiassa aivan välttämätön kapistus. Epäilemättä. Kunhan aikuisetkin ensin opettelisivat luurin käytön.

Ja sitten loppulöylyt. Jos nyt joskus näitä suunnistautumisharrasteita pidetään kummallisina, niin kyllä tämä saunomiskisailu on sitten ihan silkkaa tyhmyyttä. Mutta eihän tuokaan opetus riitä, vaan uusi saunamajuri on jo valmiina järjestämään kisat. Toivottavasti paikalle saadaan samalla esiintymään vaikka Scorpions ja Martina Aitolehti sekä yhteyteen sulanmaan miljoonapilkki oluttelttaan. Hyvä Suami!

Tänään on sitten edessä ensimmäinen metsätreeni FINin jälkeen ja samalla varpaan tulikoe. Eikä enempää eikä vähempää kuin käyräkarttaa käteen vaan ja SM-henkistä treeniä. Suunnistusreppu jäi rastiviikolta paluun jälkeen niille sijoilleen varusteineen päivineen ja eilen puhaltelin hämäkinseitit ja koivunsiemenet pois tarkistaen varustuksen tilan. Kaikki oli kohdillaan, kun jostain vielä kompassin ja hikinauhan kaivaa :)