Men jo!

Kova poika oli tuo Josphat. Perinteisen urheilun ystävälle tuollainen 10 kilon siivu ilman jänösiä tuntui niin lämpöiseltä. Ehkä Josphat ei tuntenut ihan samoin Turussa, varsinkin kun kisa oli tapahtumaltaan kaukana jopa saman päivän Helarasteista. Stadion oli iso kuin Pirkkalan ja Lempäälän välinen ryteikkö, mutta ihmisiä oli lähes saman verran kuin Hakan pelissä. Eli kourallinen ja makkaranmyyjät päälle. Mutta kova oli kaverin rallatus. Silloin kun ensimmäinen tonttu siipaistaan alle 2.40:n, voitaneen jo puhua vauhdista melkein isolla tuplaveellä, ja yksin toki.

Sunnuntain toinenkin klassikko tuli jo mainittua. Kovaa, mutta mielestäni aiheetonta, kritiikkiä kohdannut keskimatkan kilpailumoodi näyttäytyi parhaimmillaan Pirkkalan ja Lempäälän välisessä puistossa sunnuntaina. Oikea tunnelma hillomunkkeineen ja kuivettuvine makkaroineen oli läsnä parin sadan osallistujan mitellessä taitojaan. Voiko ihminen sunnuntailta muuta vaatia? Kuuluttajan ominaisuudessa oli ilo seurata Haiharan rapamahan toista perättäistä ylivoimaista voittoa ja Ylistaron pitkän pojan sussariselityksiä kakkossijaslla. Puheiden perusteella aikaa pedon kanssa painimiseen meni pitkällä välillä arviolta minuutti, mikä olikin muiden onni,  sillä muuten Ylistaron pitkä poika olisi tekaissut yli 40 sekunnin pohjat.ko. välille. Olihan yleisen sarjan kisassa mukana myös toisen järjestäjäseuran kasvatti, Jukola-voittaja jo 70-luvulta. Nykyään ko. seuran suunnistajia ei yleisestä sarjasta taida enää löytääkään. Itse kävin myöskin nykäisemässä radan kuulutuksen jälkeen ja kivaa oli. Mainittakoon vielä, että toinen saman joukkueen Jukola-voittaja oli juuri keräämässä kakkosrastia pois vaikeuttaen näin navigointiani. Ei toki niin paljon, että reilun kahden minuutin tappio voittajalle selittyisi...