maanantai 30. elokuuta 2010

Men jo!

Kova poika oli tuo Josphat. Perinteisen urheilun ystävälle tuollainen 10 kilon siivu ilman jänösiä tuntui niin lämpöiseltä. Ehkä Josphat ei tuntenut ihan samoin Turussa, varsinkin kun kisa oli tapahtumaltaan kaukana jopa saman päivän Helarasteista. Stadion oli iso kuin Pirkkalan ja Lempäälän välinen ryteikkö, mutta ihmisiä oli lähes saman verran kuin Hakan pelissä. Eli kourallinen ja makkaranmyyjät päälle. Mutta kova oli kaverin rallatus. Silloin kun ensimmäinen tonttu siipaistaan alle 2.40:n, voitaneen jo puhua vauhdista melkein isolla tuplaveellä, ja yksin toki.

Sunnuntain toinenkin klassikko tuli jo mainittua. Kovaa, mutta mielestäni aiheetonta, kritiikkiä kohdannut keskimatkan kilpailumoodi näyttäytyi parhaimmillaan Pirkkalan ja Lempäälän välisessä puistossa sunnuntaina. Oikea tunnelma hillomunkkeineen ja kuivettuvine makkaroineen oli läsnä parin sadan osallistujan mitellessä taitojaan. Voiko ihminen sunnuntailta muuta vaatia? Kuuluttajan ominaisuudessa oli ilo seurata Haiharan rapamahan toista perättäistä ylivoimaista voittoa ja Ylistaron pitkän pojan sussariselityksiä kakkossijaslla. Puheiden perusteella aikaa pedon kanssa painimiseen meni pitkällä välillä arviolta minuutti, mikä olikin muiden onni,  sillä muuten Ylistaron pitkä poika olisi tekaissut yli 40 sekunnin pohjat.ko. välille. Olihan yleisen sarjan kisassa mukana myös toisen järjestäjäseuran kasvatti, Jukola-voittaja jo 70-luvulta. Nykyään ko. seuran suunnistajia ei yleisestä sarjasta taida enää löytääkään. Itse kävin myöskin nykäisemässä radan kuulutuksen jälkeen ja kivaa oli. Mainittakoon vielä, että toinen saman joukkueen Jukola-voittaja oli juuri keräämässä kakkosrastia pois vaikeuttaen näin navigointiani. Ei toki niin paljon, että reilun kahden minuutin tappio voittajalle selittyisi...


6 kommenttia:

  1. Katsos vain. Hakan mieheksi joka sunnuntaina totesi "ei tiedä minkävärinen paita on ensi vuonna päällä tällä menolla", jaksat jauhaa seurasiirrostani yllättävän paljon. Onhan siitä vasta 2 vuotta.

    t MK

    VastaaPoista
  2. Lisää kritisointia (vaikkapa niistä lähdöstä just ennen mua loppuneista kartoista) saa esittää myös privaatisti osoitteeseen mikko[ät]punakone.com, joka siis toimii edelleen silloisen pyyntöni mukaisesti...

    VastaaPoista
  3. Heheh... En tarkoittanut tekstiä kritiikiksi. Rehellisesti sanottuna olin todella iloinen kakkossijastasi ja ihan positiivisessa mielessä. Ja sanoinkin kuuluttajakaverilleni karttojen loppumisesta kuultuani, että saa nähdä pysyykö kuuppasi kasassa kun joudut odottelemaan sen kymmenen minuuttia. Pysyi ja hieno juttu. Karttojen loppuminen puitiin kilpailunjohtajan kanssa kisapaikalla ja todettiin anteeksiantamattomaksi virheeksi.

    Ja kun satut vaan olemaan tuloksissa YKV:n mies ja vieläpä pitkä, niin päätin käyttää tekstissä sijainnutta ilmaisua. Enkä todellakaan tarkoittanut viitata seurasiirtoosi, eikä se minua varsinaisesti edes liikauta.

    Lopuksi vielä omiin sanomisiini. Nuorten Jukolan talkoilun jälkeen olen todella vakavissani miettimässä mahdollista paidanvärin vaihtoa, mikäli haluat sitä tässä nostaa kissan ominaisuudessa pöytäliinalle. Mutta se siitä, sillä sen aika on sitten kun sen aika on. Ei nyt.

    Hyvät syksyt ja toivotaan hyvälle kisavedolle vahvaa jatkumoa!

    VastaaPoista
  4. Ookoo. En varsinaisesti uskonutkaan että seurasiirtoon olisi viitannut (vaikka siitä olet ehkä noin joka toinen kerta jaksanutkin jotain kuittailla tavatessamme), vaan siihen että katsoinko kelloa kuinka tarkasti koiran kanssa "painiessani" kuten asian ilmaisit.
    Vasemmalta reitinvalinta oli aika näppärä, käy testaamassa.Eikä tarvi edes pummata,kuten sinäkin teit oikealta.
    Itseänihän toki petän jos jotakuta. Yritän elää asian kanssa. Tästä lähinnä vedin herneet hengityselimistöön.

    Ja hieman pettynyt olin myös siitä, ettet ottanut haastatteluun ja antanut tilaisuutta kuitata takaisin ennakkospekulaatioita virheherkkyydestä... Sen olisin toki tehnyt hyvässä hengessä, kuten spekulaationkin (toivottavasti) teit.

    Enkä uskonutkaan että mun paidanväri oikeasti kiinnostaa, toisaalta, tunne on aika molemminpuoleinen, ei se ollut se pointti.
    Piti vain päästä huutelemaan takaisinpäin jotain.

    Nojoo. Jos jatketaan hyvähenkistä kuittailua kuten aina ennenkin (en viitsisi blogia perustaa ihan vain sulle päätä aukoakseni), niin homma on ihan ok. Niin se on aina ollut, ja toistaiseksi ollaan oltu ihan puheväleissäkin.

    Koitapa päästä lyöntiin, ettei tarvi kisan jälkeen käydä juoksemassa ja sitten huudella ;-)

    syksyn jatkoja samoin!

    t MK

    VastaaPoista
  5. Jesn. Olisin ottanut itsekin oikean valinnan, mutta minut tuntien arvannet miksi en ottanut...;)

    Haastatteluun olisin ottanut mieluusti, mutta valitettavasti jo kymmenen minuuttia oli ollut käynnissä palkintojenjako toisella kuulutuksella eli varttisi eetterissä olisi mennyt hukkaan synnyttäen kakofoniaa...

    Itselläkin noita "meni ainakin minuutti" -keissejä on ollut useampiakin, joten tiedän tuon tunteen. Jälkikäteen olen kuitenkin väliajoista todennut kuolevaisuuteni ja minuutti on monasti kuihtunut pienempiin aikayksiköihin. Juttu oli siinä mielessä siis pilke silmäkulmassa kirjoitettu. Pilkkeen koko ja terävyys jätetään tosin usein lukijan vastuulle.

    Hyviä puhevälejä jatkossakin toivotellen

    -T

    VastaaPoista
  6. No voi jesus! Tarkoitin tietysti vasenta valintaa...

    VastaaPoista