SM-kisaviikonlopun jälkeen oli aika katsoa ja tarkastaa tavoitteenasettelut kohdilleen sekä paremmin kunto- että taito-ominaisuuksia vastaaviksi. Hyvin pian löysin itselleni oikean motivaattorin ja sopivan maalin. Ja sehän oli lähempänä kuin uskoinkaan, nimittäin legendaarinen kunnanmestaruuskisa 3½ minuutin päässä kotoa. Tiistaina vettä tuli kuin ämpäristä ja vilukin tuli, mutta kyllä kannatti!!
Vai kannattiko sittenkään? Seuraavana yönä heräsin orastavaan kutinaan kurkussa ja senhän nyt tietää meikäläinenkin kymmenesosa-asteen tarkkuudella, mitä siitä seuraa. Seuraavan päivän tukkoinen olo ja sitä seuraavan päivän loiva flunssa alias kolmeseiskakakkonen. Ja näin on nyt tilanteen tola ja laita. Samperi. Yötreenit ja Syksyn kympin sarvipalkinnon puolustus valuu käsistä kiihtyvällä tahdilla, jos ei ihmeitä tapahdu. Yleensä ei tapahdu, kuten olen itsekin niin monasti kestävyysurheilun kohdalla todennut. Mutta ei hätää tai huolta. Tätähän tämä on ollut jo tovin, joten ei uutta auringon alla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti