Yskä

Jotenkin on sellainen tunne, että tuota otsikkoa olisi tullut käytettyä ennenkin. Mutta niin se vaan taas on. Ajattelin taltuttaa taudin heti kättelyssä, mutta kaksi työpäivää ajoineen ja koulutuksineen puolikuntoisena pakottivat lopulta luovutustappioon. Tänään lauantaina heräsin keuhkotuntemuksiin ja klo 7.34 peruin päivän työkeikan. Olisi ollut kohtuullisen ironista mennä puhumaan koululaisille terveydestä ja hyvinvoinnista, kun itse on yskässä, nuhassa ja kolmeseiskakakkosessa. Vähän sama kuin keskiviikkona, kun autottomana päivänä ajelutin pakua noin 300 km lasten liikunnan lisäämisen vuoksi. Jotenkin outo olo tuli.

Työkeikan lisäksi väliin ovat nyt jääneet maastointervallit, yötreeni, pitkä maasto-VK sekä kirsikaksi kakulle huominen pitkä-PK, jolla yleensä on varmistettu yötikki (esim. 2008). Turha ruikuttaa, kuten vaimo totesi, sillä tässä on aika pitkälti koko kauden kuva. Kisakauden alun jälkeen on ollut yhtä murheesta toiseen ajautumista. Siksipä en oikein osaa edes harmitella enää. Jonkinlaista analyysiä olen jo aiheesta viritellyt, mutta sen julkinen aika lienee vasta marraskuussa. Olen tosin tuohon ajankohtaan jo kiinnitellyt kaiken muunkin "vähemmän tärkeän" tekemistä, koska silloin olen toivottavasti hetken lomalla. Todennäköisesti tulen huomaamaan, että mikään ei lopulta tule tehdyksi. Yhtä kaikki, SM-yössä ei ole luvassa mitään paraatimarssia Uraliin. Kunto ei ole hyvä eikä kova, ja muutenkin homma on ollut hakusessa. Ja yöllä tarvitsee olla luottoa omaan tekemiseen. Yleensähän oma rytmini onnistumisissa on ollut jokatoissavuotinen eli vuorovuosin tulee metallia ja sekundaa. Viime vuonna oli välimellan, koska olin kuitenkin plaketilla, vaikka suoritukseen jäi koloja.

Toki SM-yö on aina se arvoitus, jonka mystiikkaa ei pidä vähättelemän. Pakka on perinteisen sekaisin ja yllätykset muhivat nurkilla. Maastohan on tänä vuonna melko tavanomainen yötyölle. Kalliota ja pikkuisen rytmiä siihen selkään. Koko ajan mennään niin että morkoonit soi ja koitetaan vältellä virheitä. Jossain kuitenkin kolahtaa ja ken sen välttää, on vahva jannu. Perinteinen yökaava.

Tänään olisi voinut käyttää toipilasajan mentaalitreeneihin yötä varten, mutta olen jo liian väsynyt niihin ja siksi  teinkin seuraavia toimenpiteitä heräämiseni jälkeen:

- join kuumaa mehua

- söin kurkkupastilleja

- katselin aamun lastenohjelmia

- katselin naisten Suomen cupin finaalia 3 minuuttia ja siinä oli kolme minuuttia liikaa

- söin lisää kurkkupastilleja

- join lisää kuumaa mehua

- katselin vanhaa suomalaista elokuvaa

- katselin miesten Suomen cupin finaalia 9 minuuttia ja siinä oli ...

- väritin värityskirjasta kissan kuvia

- vaihdoin koiraan patterit

- söin yhä enemmän kurkkupastilleja ja odotin laksatiivisia oireita, turhaan

- masennuin tilaani ja join vielä kerran kuumaa mehua

Siinäpä se. Sanovat, että nyt on tautia liikkeellä. Mielestäni niin sanotaan aina kun joku on kipeänä, varsinkin mahataudissa. En usko tähän  tautia on liikkeellä -teoriaan. Syksyisin ihmiset vain tulevat kipeäksi, kun ovat huolimattomia. Kuten minä. Puukkoa haavassa kiertääkseni laitan vielä tiistain kartan näytille. On se sen verran kimuranttia maastoa vesisateessa, että mokkulan jälkikin kulkee ihan siellä ja täällä.