Kiteytetään yleinen ilmapiiri muutamaan lausahdukseen, joita tuli kuultua lauantain ja sunnuntain kuluessa. Lainaukset ovat epäsuoria, koska muisti ja vastaanottokyky ovat rajallisia. Lainauksiin ei ole pyydetty lausujien lupaa, eikä tulla pyytämäänkään.
"Kattelin ettei sullakaan mikään kovin hyvä kulku ollut." -Simo Martomaa, suunnistusikoni ja langanlaiha luukuttaja.
"Oli kuulemma vähän jäykkää menoa." - Pipo , olumppiavalkku-
"Rehellisesti sanottuna en olisi uskonut, että jätkä menee A-finaaliin." - Hannu, yhdistyksen puheenjohtaja ja Mr. Yöhölkkä-¨
"Ensinnäkin onnittelut finaalipaikasta, en olisi uskonut. Hemmetin hyvä juoksu... ...sulla on vielä kymmenen vuotta aikaa." -Arne Talkvist, yhdistyksen kerhohuoneen Api Nyrönen-
Ja sitten sunnuntailta...
"Oma vauhti tuntui tosi hiljaiselta, mutta ei sullakaan mitään kovin hyvää ollut." - Samuli Salmenoja, suunnistaja-
"Vähän aikaa oltiin kolmantena, mutta joku on nyt juossut jo siitä lampien välistä, että kelläs se pitkä hajonta nyt sitten olikaan..." -Punakone, tamperelainen suunnisteluyhteisö-
SM-KESKIMATKA
Karsinnassa meno oli ihan hyvää ja suunnistuskin kohtuullisesti hanskassa. Tiheikkönotkovälillä ei löytynyt minkäänlaista rantua ja Martomaa selässä etenin rintauintia läpi kaseikon. Takkiin tuli melkein minuutti!! Mutta finaalipaikka tuli ja tavoite täyttyi.
Finaalissa fyysinen vire tuntui verryttelyssä jopa paremmalta, vaikka vanha varvas kipeytyikin väliajalla. Ykköselle unohdin Ikosen ohjeet ja ajouran jälkeen palikat putoilivat yksitellen kumpareiden kupeisiin. Ennen ojanotkoa samaistin itseni ja ajattelin suunnitelmasta poiketen hetken jatkaa nopeaa kalliota oikealle. No, tiehän siellä sitten jo kajasti ja lipullekin piti seisoskella. Pieniä virheitä tuli sitten pitkin matkaa ja meno ei fyysisesti ollut missään vaiheessa terävää eli vastasi tasan tarkkaan odotuksia. Olen yksinkertaisesti hidastunut maastossa järkyttävän paljon, enkä saa itseäni kunnolla ahtaalle. Tavoite 20:n joukossa ei ihan toteutunut, mutta sitäkin enemmän harmitti se, etten kyennyt pitämään suoritustani kasassa. Tuli töherrettyä vähän, mutta useasti. Veikkaisin syyksi lappu rinnassa -rutiinin puutetta tältä kaudelta, sillä kokemuksen puutetta ei enää kannata syyttää.
SM-VIESTI
Keskarin finaalin jälkeen kissa heitettiin pöydälle rötköttämään ja mies nostettiin ykköseen. Mikäs siinä sitten, haalarit päälle ja "Rivimiehet, hurraa!" soimaan vaan. Harmitti kyllä Jannen puolesta. Ema toi viestin ei niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta mikäs siinä sitten, hanskat kouriin vaan. Hiisin kakkonen tuli koko 10,1 km varjon lailla selässä, mutta mikäs siinä sitten, senkus tuli. Kahdelle rastille tein pienen (10-15s) koukun: kolmosen näin mutta luin itseni väärin ja kävin viereisellä lipulla sekä rastilla 12 en nähnyt lippua ja olin vielä vahvasti sitä mieltä ettei merkki ollut ihan ympyrän keskiössä. Muuten meno oli tasaista lapotusta ilman mainittavia koukeroita eli sen klassisen minuutin olisi ehkä saanut pois. Kaikki muu tulikin sitten samasta voimattomuuden tunteesta ja puristuksen puutteesta. Mutta mikäs siinä sitten...
Yhteenvetona viikonlopun radoista sanoisin, että valvontaa pitäisi tiukentaa. Omasta mielestäni suurimmat miinukset ansaitsee lauantain finaali, jossa miehiä juoksutettiin B-finalistien ravaamilla urilla ts. samoilla rastiväleillä. Ja se ei ole SM-kisojen arvoista. Hyvä rata meni monesta kohtaa pilalle, kun välillä oli valmis rantu ladottavaksi. Kyllä finaalissa pitää olla koskematon maasto, tai ainakin rastivälit. Nythän viitoselta maaliin juostiin käytännössä uraa pitkin, vaikka pitihän rastit osata poimia. Minä en osannut.
Viestin hajonnoissa oli hyvää ideaa, mutta kuvio vietiin jo liian pitkälle, kun oli sekä vieri vieressä rasteja (mm. kaksi kivirastia samassa ympyrässä) että matkallisesti isoja hajontaeroja. Matkat pitäisi jiirata parin sadan metrin sisään osuuden sisällä, sillä viestin tilanteissa syntyy todella eroja siinä, millä osuudella juokset esim. pitkää farstaa. Sadan prosentin tasa-arvoisuutta ei koskaan voida taata (paitsi KR:lle ja Terälle tänä vuonna), mutta matkat tasaamalla ollan kuitenkin lähellä. No, olihan ihmeteltävää ja spekuloitavaa...
Ja lopuksi vielä aamukahvitunnelmaa. Luin Aamulehdestä juttua Utriaisen puolikkaan hienosta juoksusta, ja samassa yhteydessä totesin Haile G:n olevan jo 37-vuotias. Siihen vaimo totesi ykskantaan: "Siinäs näet! Ja parempi lopettaa se ruikuttaminen."
Kyllä vaimo tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti